Yhden kohdan tähden

Ajatusten pois heittäminen, kuvainnollisesti sanottuna, joidenkin jälkeenjäävien rihmastojen hyväksyminen ja ajatusten uudelleen jäsentely määrittelemällä itselleen mistä asioista pitää, mitä haluaa itsessään kehittää, mitä haluaa pitää erityisen aktiivisena mielessään ja mikä on turhaa, mutta jossain mielessä tarpeellista, alkaa selkeästikin palkitsemaan.

Olen joskus aiemmin kokenut olleen melko hankalaa tai vähintään vaivalloista palauttaa mieleeni niitä IT-alan asioita, joita tapasin mielessäni pyöritellä ja mistä halusin olla kiinnostunut, sen jälkeen kun olin tehnyt useiden tuntien ajan jotain fyysisesti vähintään kohtuullisen raskasta työtä. En sanoisi, että kyse oli pelkästään siitä, että tuohon johonkin työtehtävään liittyneet ajatukset olisivat ikäänkuin jääneet aktiiviseen tilaan ja sitä kautta vieneet ajatuksia "väärään suuntaan" työn jälkeenkin, vaan jotenkin IT-alaan liittyneiden asioiden tavoittelu omasta mielestä oli työmäisen fyysisen suorituksen jälkeen kovin vaivalloista, varsinkin nyanssien ja päättelemisen kautta synnytettävien ajatusten osalta. Nyt asian laita on kuitenkin aivan toisin.

Uskon muutoksen johtuvan olennaisimmin seuraavista seikoista:

• olen käyttänyt paljon aikaa selkeyttääkseni minäkuvaani
• ruokavalioni on toisenlainen ja erityisesti ruoansulatukseni toimii paremmin
• olen kehittynyt IT-alalla sen verran pitkälle, että siitä on tullut merkittävin osa sitä mitä olen

Minäkuvan selkeyttäminen on ollut eniten aikaa vievin vaihe, ei kovin työläs, mutta tietystä malttavaisuudesta on hyötyä. Omien esim. papereiden ja tavaroiden järjestely siihen tapaan, että rohkenee heittää pois sellaista, jolla voi olla jotain muistoarvoakin, on tarpeen, vaikka se voi aluksi tuntua siltä, että pois heittämisen päätös pitäisi jotenkin rationaalisesti perustella. Päämääränä voi pitää sellaista tilaa, jossa pystyy hyvin nopeasti palauttamaan mieleensä kaiken minkä omistaa ja mistä mikäkin asia löytyy. Muistot ovat toki ihan kivoja, eikä niitä aina ole pakko heittää tavaroiden muodossa pois päämäärän tavoittelun vuoksi, vaan hyvin harvoin tarvittavat asiat voi ryhmitellä (konkreettisesti) omaan kategoriaansa, jolloin sitä käytännössä opettaa omalle mielelleen, mikä on vähemmän tärkeää nykyiselle itselle. Tällaista "sekalaista"-kategoriaakaan ei saisi kuormittaa liikaa, koska siltäkin osin pitää olla nopeasti palautettavissa mieleen, mitä siihen kuuluu.

Kuten oppimisessa (ja mieleenpalauttamisessa), unohtamisessakaan ei kannata yrittää unohtaa liikaa kerralla, koska siitä seuraa, uskon näin, se, että mieli hukkaa osan "ohjeistuksesta", jonka mukaan unohtaminen suoritetaan.

Lisäys: Ei tosin sitä tarkoita, että pitäisi olla jotenkin "älyttömän tarkka" sen suhteen, miten määrittelee itselleen ne asiat, joita erityisesti haluaa huomioida ja mihin suhtautuu jotenkin toisin. Kuvailtu minäkuvan selkeyttämisen tekniikka toimii varsin hyvin rennommallakin otteella. Vivahteiden- ja sävyjentaju auttaa paljon, sekä omaan intuitioon luottamiseen oppiminen.

Saattaisi hyvinkin olla hyödyllistä muistaa useamminkin ottaa huomioon, että teepussit homehtuvat varsin nopeasti, mistä ilmeisesti seuraa homeitiöiden leviämistä huonetilasta toiseen. Silmät ainakin käyvät vuotamaan ja elimistö tuntuu kuluttavan johonkin resurssejaan ylenmääräisesti -- jonkinlaiseen puolustautumiseen oletettavasti. Voi myös olla, että jokin muu biojätteen kuuluva ainesosa antoi kontribuutionsa asiaan ja nopeutti reaktiota. Tämä jokin saattanee olla hiukan märkien ruoanjämien luoma ympäristö. Teepussit muista kyllä puristaa tyhjäksi nesteestä, mutta muiden ruokien kanssa vaivaa olisi kai liiaksi (esim. valmissalaattipurkin pohjalle jäänyt syömätön osa).

Tähän mennessä on aina huomennut jo seuraavana aamuna, kuinka unikin on ollut selkeästi laadukkaampaa kuin ilmassa ei ole homeitiöitä -- jotka ilmeisestikin ovat paljon siitepölyä hienojakoisempaa.

Tiesitkö muuten, että "home itsessään ei useinkaan ole vaarallista, mutta sen aineenvaihduntatuotteet saattavat olla" ja että "vaikka leivässä näkyisi vain pieni homepiste, ei leipää kannata syödä, koska näkymättömät homerihmastot ovat jo levinneet läpi koko leivän"? (lähde: Leipätiedotus)

(Kirjoitettu alunperin yli vuosi sitten eräälle keskustelufoorumille. Muutama tekstikappale tuli ripoteltua matkalle, alla se mitä jäi jäljelle.)

GERIMAXIN ERI VERSIOISTA

Minulla on vielä muutaman kymmentä kappaletta jäljellä hyväksi kokemani tuotteen Gerimax Extreme Energy (valmistaja: norjalainen Axellus). Tuotteen kerrotaan sisältävän guaranaa, ginsengiä ja ruusunjuuriuutetta. Epäolennaisena seikkana mainittakoon, että opin tänään viimeeksi mainittua voitavan pitää kattonimikkeenä, johon sisältyy salidrosidit ja rosavinit, joista jälkimmäinen jakautuu edelleen rosiniin, rosariiniin ja rosaviniin (vrt. Omega-rasvahapot ja mm. EPA, DHA, GLA)

Uudemmassa "versiossa" eli tuotenimikkeeltään Gerimax Energy Maxissa ei guaranaa ja ruusunjuuriuutetta ole ollenkaan, mutta niiden sijaan on tullut nippu vitamiineja ja kivennäisaineita. Erityisen mielenkiintoista on, että ne ovat täsmälleen samat mitkä ovat kilpailevaksi katsottavaksi tuotteessa Bion3. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että vaikka molemmissa tuotteissa on vitamiinien ja kivennäisaineiden määriksi kerrottu "100% päivittäisestä suositusarvosta", niin absoluuttiset arvot ovat silti ihan erilaiset. Sitä ei tuoteselosteissa kerrottu, minkä koodisia tai minkä maan suositusarvoja tarkoitettiin.

Siihen, että myyjä (missä tahansa liikkeessä) esittää jonkin tuotteen saatavuudesta jonkin väittämän, olen jo oppinut suhtautumaan varauksella, koska ihmisten yleensäkin on kovin vaikeaa sanoa "en tiedä" - joten he sanovat jotain, mikä saa heidät kuulostamaan siltä kuin he tietäisivät mistä puhuvat. Paitsi silloin kun he ounastelevat voivansa nolaavansa itsensä. Silloin ennakoiva "en tiedä kuule ollenkaan tästä mitään" irtoaa oikein helposti. Näin ollen soittelin itse puolelle tusinalle suomalaisia asiaanliittyviä verkkokauppiaita ja kyselin saatavuudesta. Vastaukset noudattelivat samaa linjaa, mikä Axelluksen Suomen markkinoinnista vastaavan tahon verkkosivuilta ilmenee eli aiempaa "versiota" ei ole enää saatavilla.

Osa kauppiaista (puhelimeen vastanneista farmaseuteista) tiesi heti kertoa, että tuotetta ei ole saanut enää pitkään aikaan, osan piti se muualta varmistaa, osan ollessa hämmästyneitä, että heidän verkkokaupastaan löytyi Googlen kautta saapumalla vanhoja tuotetietoja, joita ei verkkokaupan omalla haulla edes löytynyt (kirjoittaja on tietotekniikan insinööriopiskelija, toim. huom.).

Axellukselle itselleen en itseasiassa ole vielä soittanut. Kai se on antoisampaa spekuloida ensin. Axelluksen norjalaisilla sivuilla ei ole mainintaa siitä, että kyse olisi tuotteen versioinnin kautta tapahtuneesta korvaantumisesta. Lähinnä kerrotaan, että Norjassa tuotevalikoima rajautuu Gerimax-portfoliossa olevista tuotteista kahteen, joista toinen on juuri se, mihin itse olen mieltynyt. Norjalaisten sivujen englanninkielisillä versioilla sen sijaan on listattu puolisen tusinaa erilaista tuotevariaatiota [lisäys: vuosi kirjoittamisen jälkeen edelleen sama sisältö].

Syyt sille, miksi pidän siitä tuotteesta, mitä ei siis enää ole saatavilla Suomessa, on sinänsä helppo määritellä sanallisesti. Positiiviset vaikutukset ovat aina selkeärajaiset, samoina toistuvat ja pitkään kestävät - kunhan vain ravitsemuksella puolella ei ole puutteita.

Koska Suomesta juuri nyt saatavilla oleva tuote ei toimi juuri ollenkaan samaan tapaan ja sen ainoa ero kilpailevaan Bion3-tuotteeseen on lähinnä ginsengin sisältymisessä mukaan, päättelen tästä abduktiivisesti, että vaikutuksen täytyikin olla johtunut joko guaranasta tai ruusujuuriuutteesta, mutta koska guaranaa on mm. monissa energiajuomissa, eikä niillä ole samaa vaikutusta, ajaudun ajattelemaan, että vaikutus olisikin vain ja ainoastaan ruusujuuriuutteesta.

Huomaankin, että ruusujuuriuutteella kerrotaan saatavan juuri niitä samoja vaikutuksia aikaan, mitä itsekin olen havainnut sillä ei-juuri-nyt-saatavilla olevalla tuotteella (poimittu Herbosuksen sivuilta):

* antaa fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä
* parantaa kehon liikunnallista koordinaatiokykyä ja toimintanopeutta
* parantaa muistia, keskittymiskykyä, oppimislykyä sekä henkistä suorituskykyä

Kävin tänään ostamassa Lifen tuotesarjaan kuuluvia ruusujuuriuutekapseleita, mutta testaan niiden vaikutusta vasta huomenna. Toivon saavuttani niillä ainakin seuraavat aiemmin aina tavoittamani positiiviset vaikutukset:

+ toimeenryhtymiskynnys erittäin matala
+ urheilusuorituksiin, kuten lenkkeilyyn, lisäpuhtia (teho- ja jaksavuuslisään helpostikin pitkäkestoinen ja jyrkkä 300%:n nousu verrattuna olemiseen ilman)
+ stressitilanteissa keskittymiskyky tehostuu ja havainnointi siirtyy tehostettuun "valppaustilaan" (mutta mieli tuntuu silti tyyneltä)
+ jaksaa lukea mitä tylsimmistä asioista mitä suurimmalla mielenkiinnolla (ja kirjoittaa.. :)

Jos käy niin, että en saavuta tuolla ruusujuuriuutteella noita vaikutuksia, täytynee minun alkaa omin nokkineni käydä selvittämään esim. sitä mikä merkitys on rosinin, rosariinin ja rosavinin prosentuaalisilla suhteilla. Suomenkielistä keskustelua niistä ei löytynyt yhtään. Jos se taasen toimii, niin sitten mielenkiintoni laajentuu miettimään tarkemmin muitakin ruusujuuriuutteen vaikutuksia, joista vielä muutama poiminto Herbosuksen sivuilta:

* torjuu elimistössä erilaisia stressitekijöitä, kuten kemikaali- ja säteilystressit
* toimii antioksidanttina eli puhdistaa soluja haitallisista vanhentavista jäteaineista
* parantaa levon ja unen laatua
* tukee elimistön erilaisia torjuntamekanismeja ja immuunijärjestelmää

AXELLUKSEN IMAGO

Kun tarkastelen Axelluksen (osa Orkla-konsernia) Suomen osaston sivuja ja erityisesti tuotemerkkien brandeja, niin niistä jää samantapainen kiiltokuvamainen vaikutelma kuin Prismasta: pikkunättiä, turvallista ja särmätöntä. Heidän Maxim-tuotesarjaansa kuuluvat kuntoiluun- ja suorituskykyynkään liittyvien tuotteiden joukossa ei ole mitään muuta kuin proteiineista, hiilihydraateista ja kivennäisaineista koostuvia tuotteita.

Jäävä vaikutelma saa minut miettimään, onko Gerimax Extreme Energy poistettu tuotevalikoimasta sen vuoksi, että sitä on liian helppo käyttää "väärin", joten on imagollisesti riskialtista pitää sitä valikoimassa? Mm. Helsingissä käydessäni kyseisen tuotteen vaikutuksen minussa voi huomata siitä, että juoksen ylinopeutta asfaltoiduilla kaduilla - koska se vaan yksinkertaisesti käy niin vaivattomasti sen kera (myös palautuminen nopeaa).

Teoriaa kiiltokuvaimagon ylläpitämisestä tukisi sellainenkin, jos Gerimax Energy Plus (saatavilla oleva vitamiineilla täydennetty tuote) olisi ginseng-lisän vuoksi useimmille ihmisille vain yhden tabletin verran sopiva, ylimääräisen tabletin aiheuttaessa kehon kuivumista ja vaikutuksen kääntymistä negatiivisemmaksi - tällöin halu välttää huonoa oloa saisi pitäytymään muidenkin sisältyvien aineiden osalta suositelluissa arvoissa "ihan itsestään". Ainakaan oma kehoni ei siedä ginsengiä kovin paljoa kerralla.

Toki voisi olla myös silkka liiketaloudellinen vaikutin eli tuotetta ei vain ole mennyt kaupaksi niin paljon, että siitä kertyisi riittävältä tuntuvaa rahavirtaa. Minulta meni pitkään ennen kuin huomasin uuden tuotteen korvanneen "vanhan", koska minulle riittää itseasiassa vähemmän kuin 1/16 tablettia per päivä. Eli käytännössä per päiväannos hintaa kertyi n. 0,03 euroa - aika vähän niiku.

RUUSUNJUURIUUTTEESTA

Nyt muutamia päiviä ruusujuuriuutetta käyttäneeni voin todeta, että se todellakin oli juuri se ainesosa, joka erityisesti edesautti fyysisen jaksavuuden suhteen (milligrammamäärätkin täsmäävät), mutta kuten aiemminkin siihen ei voi eikä saa(!) suhtautua "maagisesti auttavana" tuotteena, vaan täytyy ymmärtää sen vaativan myös ruokavalioon tietynlaista muutosta, jotta keho olisi kykeneväinen tarjoamaan ruusujuuriuutteen "tarjoamat palvelut".

Täten tarkoitan myös sanoa, että ruusujuuriuutteen ollessa vaikuttamassa taustalla, kuluttaa keho tiettyjä ravintoaineita "jollain kertoimella" (pelkistys), mikä on syytä ottaa huomioon, sillä tämä aine pyrkii jatkamaan vaikutuksensa aikaansaamista "puoliväkisin". Mutta opittuaan mitä ravintoaineita tarvitaan lisää ja millä ajoituksella, voi jättää varsinaisen stabiloinnin kehon hoidettavaksi. Keho selviää kyllä ketterästi ruusujuuriuutteen käytöstä, kunhan ravitsemuspuolella ei ole puutteita ja aineenvaihdunta on normaalihko.

Minulla oli aikoinaan kiinnostua luoda erilainen ravintoaiheinen keskustelufoorumi, mutten jaksanut viedä sitä kovin pitkälle eteenpäin. Siinä olisi ollut alla olevat kategoriat (niiden alla esimerkinomaiset keskustelunaiheet). Voi käyttää vapaasti, jos siltä tuntuu.

1. Ihminen ravinnon käyttäjänä
(ruoansulatus, aineenvaihdunta, kivennäisaineet, hiilihydraatit, ruoka-ainekset, lisäaineet, molekyylit, nimetyt sairaudet, oireyhtymät ja tilat, liikunnan merkitys, yliherkkyys, ruokamyrkytys, geenimutaatiot, ympäristömyrkyt, ravinnon aivotoimintaan vaikuttavuus..)

- Liikunnan vaikutus ruoansulatukseen ja pitäisikö vielä jotain muuta tehdä tasapainoisen ja hyvän olon luomiseksi?
- Onko ihmisellä jokin geeni, joka säätelee sitä, kuinka eri vitamiinit imeytyvät vai imeytyvätkö jotkin niistä ollenkaan?
- Voiko ruoka vaikuttaa aivojen kognitiivista toimintaa häiritsevästi? Mitä ovat peptidit ja miten ne liittyvät autismiin? Onko serotoniini jotain joka on ruoassa vai valmistaako elimistö sitä jotenkin?
- Voivatko jotkin eksoottiset hedelmät olla vaarallisia joillekin ihmisille? Miksi? Mitä ne aiheuttavat? Ja mitä siitä voi seurata?
- Kuinka ihminen tuntee erilaisia makuja ja haistaa erilaisia hajuja? Entä miten arominvahventimet ja sokerit vaikuttavat kokonaisaistimuksiin?

2. Keittiö, ravintolat ja ruokailu
(ruoanvalmistus, ruokakulttuuri kotimaassa ja ulkomailla, kattaukset, ruoan tuoksu, maku ja ulkonäkö, mielentilat, reseptit..)

- Millaista ruokaa vauvalle? Kuinka valmistan koko perheelle sopivan aterian? Miten vaniljakastike tehdään ja mitä aineksia siihen kuuluu? Onko merkitystä minkä valmistajan tuotteita käyttää?
- Kuinka valaistus ja ruokailutila vaikuttavat ruokailuelämykseen? Kuinka saada aikaiseksi elämys x? Millaisia elämyksiä eri ravintolat tarjoavat?
- Kuinka valmistan moniosaisen aterian, kun en osaa edes hernekeittoa olla polttamatta pohjaan?
- Millainen on hyvä jääkaappi? Ovatko pakastinlokerot yhtä kylmiä kuin varsinaiset pakastimetkin?
- Jos haluaa oppia erottamaan eri punaviinit toisistaan, onko merkitystä missä iässä harjoittelun aloittaa?

3. Taustalla vaikuttavat asiat ja sanasto
(maatalous, elintarviketeollisuus, tutkimus, E-koodit, termit, sanasto, pakkausmerkinnät..)

- Kuinka toimii ruokateollisuuden laadunvalvonta ja miten elintarvikevirasto liittyy asiaan?
- Terveysvaikutteiset elintarvikkeet ja geeniteknisesti muunnellut elintarvikkeet.
- Mitä tarkoittaa monipuolinen ruokavalio ja miksi USA:ssa halutaan laittaa "ruokapyramidia" täysin uusiksi?
- Maatalouspolitiikka, mitä se tarkoittaa?
- Mitä on rasva, miten erilaiset rasvat eroavat toisistaan ja mikä merkitys niillä on?

4. Sekalaista
(Muuta mieleentulevaa, ei välttämättä asiaan liittyvää..)

- Hullun lehmän taudin pelon aiheuttamat tuntemukset.
- Erotiikka ja ruoka.

Erilaisia arkisia, kaikille ihmisille yhteisiä, elimistön toimintaan vaikuttavia elementtejä (esim. ravitsemus ja liikunta) yhdistelemällä ja eri tavoin kokeilemalla, en voi edelleenkään olla kuin yhtä mieltä joskus kauan sitten saamastani diagnoosista, Aspergerin syndroomasta. Sellaista ei ole. Se on vain ns. sanahelinää ja kriteereillä leikittelyä. Ks. tähän liittyen Kriteeripeliksi otsikoitu kirjoitukseni. Toki voidaan löytää sellaisia ihmisiä, joilla tosiaan on jokin tietynlainen geneettinen muutos, mutta jos menee väittämään, että heillä kaikilla on sellainen tai että vain heillä on on sellainen, ei olisi aivan järissään. Ruokavaliolla, liikunnalla ja mielekkäältä tuntuvalla elämällä saa ihmeitä aikaan.

Seuraavassa kuitenkin kuvailua siitä, kuinka oma tietämykseni tästä jokseenkin sumearajaisesta aiheesta on kehittynyt.

1. Jomman kummin puolen vuosituhannen vaihdetta sain kyseisen diagnoosin. Tuolloin aihe oli kovin uusi (Suomessa yleensä, sekä itselleni). "Hain" sen julkisen puolen kautta, joka oli laittanut lähetteen yksityiselle taholle. Käytin noihin aikoihin erään suomenkielisen Asperger-palstan vanhemmalla versiolla nimimerkkiä RRRisto. Meni kai vuosi, ehkä kaksikin, joiden aikana pyrin viemään tietoisuutta aiheesta eteenpäin muuannekin, koska tuon aikaisen tietämykseni rajoissa se tuntui niin kovin hyvin "kaiken selittävältä" ja tuntui yleisemminkin sellaiselta, joka pitäisi tehdä tiettäväksi. Koin aluksi kovin vaikeaksi kertoa aiheesta tuttavilleni, ikäänkuin olisin tulossa "kaapista ulos".
2. Jos tehdään sellainen rajaus, että ensimmäinen vaihe suhdettani tähän nimikkeeseen sisälsi tiedon haalimista aiheesta ja sen opettelemista millaisia muut saman diagnoosin saaneet ja sen omaamista ounastelevat ovat, niin toiselle vaiheelle suhtautumisessani on leimallista orastava kriittisyys kriteeristöä, sekä sen käyttökelpoisuutta ja osuvuutta kohtaan.
3. Ennen kriittisyyteni huippukohdan saavuttamistani, olin kuitenkin jo hankkinut sen verran tietämystä, ymmärrystä ja kokemusta, etten voinut vain poimia kyseistä käsitettä pois mieleeni muotoutuneiden merkitysten verkostosta ja todeta sen olevan epätotta, ei-olevaa. Jos olisin tehnyt, olisivat siihen kytkeytyneet merkitysten linjat jääneet roikkumaan "ilman selitystä". Jotta olisin jälleen saanut kaikki linjat kytkettyä johonkin ja täten pidettyäni maailmankuvani järjestyksessä, minun olisi pitänyt tutkia ja kenties purkaa monia muita käsitteitä ja järjestellä mielteni suuressa määrin uudelleen. Ymmärsin (intuitiivisesti), että teoriassa tämän Suuren uudelleenjärjestelyn täytyi olla mahdollista, sillä Aspergerin syndrooma on vain kaksi sanaa "ympyrän sisällä, josta lähtee viivoja, jotka päätyvät sanoihin, jotka kuvaavat oireita". Nämä oireet täytyy olla johdettavissa muillakin tavoilla kuin näistä sanoista. Tuolloinen tietämykseni ei kuitenkaan riittänyt viemään tätä prosessia kovinkaan pitkälle.
4. Neljännessä vaiheessa en enää kokenut mitään tarvetta mainita tai vedota missään yhteydessä siihen, että minulla on Aspergerin syndrooma tai että olen ns. aspie. En ollut sillä tapaa handicapped, että se olisi ollut tarpeen. Ensimmäisessä vaiheessa vielä selittelin itselleni, että jos vetäydyn itseeni kyse on juurikin Aspergerin syndroomasta, mutta itsetuntemukseni kehittyessä eteenpäin ja tuntuman saaminen siihen, minkälaisen logiikan mukaan mikäkin asia vaikuttaa mielen- tai kehontiloihini, ymmärsin jo täsmällisemmin, millä tapaa ravitsemus, liikunta ja uni ovat erittäin tärkeitä huolehdittavia seikkoja. Sosialisuutta en itseasiassa laske sellaiseksi, joka olisi samalla tapaa välttämätöntä. Sitä ilman voi olla pitkäänkin, eikä sen seurauksena kasaannu jonkinlaisia vaurioita kuten vaikka vitamiinien puutteessa.
5. Viidennessä vaiheessa aloin vältellä tuomasta esillä heikkouksiksi tulkittavia seikkoja tai piirteitä, sekä ottamaan jonkinlaista pesäeroa koko Aspergerin syndroomaan, johtuen pitkälti siitäkin, että siitä alkoi olla tarpeetonta selittelemisen vaivaa, sekä suomalainen yhteiskunta ja yhteisöt eivät olleet kovin suotuisia sellaiselle. Minun oli tarpeen käyttää aikaani muutenkin kuin taistelemalla mielipiteitä vastaan. Lisäksi kyvykkyyteni tulkita kenet saatoin kokea "turvallisesti aspergeriläiseksi" hämärtyi sen seurauksena, että liian moni ihminen esitti minulle olevansa "hengenheimolainen". Tämä tapahtui yleensä jotain manooverejä tai tietynlaisia stereotypioita korostaen, mutta vaikka niiden "läpi" oli sinänsä kohtuullisen helppo nähdä, teki se kuitenkin tietyllä tapaa työlääksi ja tarpeettoman monivaiheiseksi luotettavuuden varmistamisen.
6. Kuudennessa vaiheessa eli nykyajan lähettyvillä olin jo niin syvästi kiinnostunut kaikkeen "aivojen seutuville liittyvästä", että mm. Aspergerin syndrooma antoi aiheena kaikenlaista mielenkiintoista "akateemista" mietittävää, minkä vuoksi toisinaan seuraan aihetta hetkittäin. Nykyajalle on ominaista tieteellisen tiedon vapaampi virtaus, sosiaalinen media, blogit, tieteellisen tutkimukseen tarvittavien tutkimuslaitteiden kehitys, tekniset innovaatiot yleensä, sekä kiitos mm. ihmisen genomin tutkijoiden parempi ymmärrys ihmisestä olentona ("biologiset prosessit"), yms. Tautiluokituskirjat tosin päivittyvät niin hitaasti ja ovat yleensäkin jatkuvan kritiikan kohteena.

Sittemmin olen ehtinyt tehdä kantelun aiemmista hoidoistani ja tutkimuksistani, mutta Etelä-Suomen Aluehallintavirasto ei ollut asian suhteen riittävän innokas selvittelijä. Tähän liittyy kirjoitukseni otsikolla Etelä-Suomen aluehallintavirasto ylimalkaili kanteluratkaisun.

Ravitsemusasioissa itseensä tulee suhtauduttua kuin ohjelmistotekniikan termistöstä lainettuun olioon eli eräänlaiseen "harmaaseen laatikkoon", missä ihminen on tietokonesovellus, joka saa jotain syötteeksi (ruokaa), sitten tapahtuu jonkinlaista prosessointia, minkä jälkeen ja sen yhteydessä ilmenee tai ilmene havaittavia oireita:

"Gray Box Testing is a software testing method which is a combination of Black Box Testing method and White Box Testing method. In Black Box Testing, the internal structure of the item being tested is unknown to the tester and in White Box Testing the internal structure in known. In Gray Box Testing, the internal structure is partially known. This involves having access to internal data structures and algorithms for purposes of designing the test cases, but testing at the user, or black-box level." ( http://softwaretestingfundamentals.com/gray-box-testing/ )

Nyt kun olen päässyt ravitsemuspuolella mukavasti eteenpäin, voisi olla mielenkiintoista ottaa vertailtavaksi vaikutukset, joita olen aiemmin saanut aikaiseksi sekä tietynlaisella ruokavaliolla, että Concerta-stimulantilla. Niillä on yllättävän paljon yhteistä (näistä kokeiluista on aikaa ainakin viitisen vuotta).

Ensin pelkän ruokavalion kanssa aikaan saadut muutokset (kopioitu sellaisenaan muistiinpanoista)

• Jaksaa olla energinen koko päivän. Missään vaiheessa päivää ei käy väsyttämään tai heikottamaan rankasti. Huomaa kyllä varoitusmerkit tarpeeksi ajoissa, jos palloilee kaupungilla liian pitkään syömättä, mutta ei todellakaan meinaa kuukahtaa aloilleen.
• Aamuisin helpompi herätä. Itseasiassa todella helppoa. Olokin on pirteä ja levännyt.
• Juoksulenkit sujuu kivuttomasti. Kynnys lähteä lenkille on todella matala, eikä sen jälkeen esiinny kipuja kehossa.
• Yleensäkin mihin tahansa toimeen ryhtymisen kynnys muuttuu erittäin matalaksi.
• En menetä käsitystä ympäröivästä todellisuudesta juoksulenkin aikana. Ei käy heittämään päässä, eikä tunnu siltä, että kaikki on vain taustaa. Ei käy heikottamaan lenkin jälkeenkään. Silmissäkään ei tunnu väsymystä. Kädetkin tuntuu lämpimiltä.
• On helpompi ajatella monipuolisemmin, kun pystyy jäsentelemään ajatuksiaan paremmin. Pystyy laittamaan ajatuksiaan hetkeksi sivuun palatakseen niihin hetken kuluttua uudelleen ja muutenkin pystyy keskittymään asioihin paremmin ja aivot todellakin löytävät mielestä tilanteisiin sopivia vaihtoehtoja ja vastauksia sen sijaan, että ajatukset tuntuisivat lähinnä tukahtuneilta.
• Kaupungilla kävellessä ei enää hengästy. Rappusissa kävellessä ei enää hengästy.
• Sieraimetkaan eivät ole enää tukkeessa.
• Makuaisti palautuu ja ruoat maistuvat erityisen hyviltä.
• Olen hyväntuulinen, avoin ja empaattinen.
• En enää ajatuksiini upottuani ja sieltä takaisin tultuani hämmästele sitä, että olen "palannut" johonkin maailmaan, joka on minulle hyvin etäisesti tuttu, vaan olen _heti_ tietoinen todellisuudesta. Ei epätodellista oloa.
• Ei tarvetta heilutella jalkoja tai liikehtiä edes jotenkin. Voin aivan hyvin olla vain aloillani.
• Silmiin katsominen vaivatonta. Silmät eivät tunnu kuivilta.
• Ääni ei säry tai ole heikosti kantava.
• Oma keho tuntuu kokonaiselta, selkeämmältä vai sanoisiko, että tietämys kehosta tarkentuu / palautuu.

Ja sitten Concertan kanssa aikaan saadut muutokset (nämä myös suoraan muistiinpanoista kopioituja):

• levollisuus
• toimeenryhtymiskynnys miellyttävän pieni
• hetki sitten ajatellut asiat helpompi palauttaa takaisin tietoisuuteen häiriötekijän jälkeen tai ajateltuaan välillä jotain muuta asiaa
• maailma tuntuu todellisemmalta
• kehontaju tarkentunut
• toisia ihmisiä silmiin katsominen helppoa
• hyväntuulinen, pirteä (ei kumminkaan euforinen)
• hermostuneisuus ja kiire ovat poissa (esim. jonottaminen ei hötkyilytä)
• silmien kuivuus poissa
• tiedon ja muistojen hakeminen mielestä vaivattomampaa
• hajuaistin "herääminen"
• hivenen kykeneväisempi käsittelemään isompia kokonaisuuksia
• ohjelmointityö sujuu sulavammin
• kolmiulotteisten objektien ja mielikuvien pyörittely mielessä hieman helpompaa (myös vähemmän häiriöaltis)
• fyysinen jaksavuus parempi (lähinnä lenkkeillessä kokeiltu)
• lisääntynyt empaattisuus (helpompi asettua muiden asemaan) ja muista vaikutuksista johtuen mahdollisempi ottaa muita huomioon

Tässähän alkaa hiljalleen olemaan jonkinlainen voittajan olo näiden pitkään vaivanneiden ruoka-asioiden suhteen. Nyt on mennyt jo useampi viikko siten, etten ole saanut sitä aiemmin esiintynyttä ongelmaa ja siitä seuranneita lukuisia erilaisia oireita esille vaikka olen kokeillut kaikkea mikä sen todennäköisemmin saisi aiheutetuksi (esim. stimuloivat asiat kuten tee, Gerimax-tuote, runsas saunominen ja ylisuuri annos lenkkeilyä).

Tämä on jokseenkin hämmentävääkin, sillä ainoat kaksi muutosta, jotka tein olivat: Valion kevytmaidon korvaaminen samalla määrällä Alpron soijamaitoa ja erilaisten pähkinöiden lisääminen ruokavalioon (napostellen pitkin päivää cashewia, saksanpähkinöitä ja pekaanipähkinöitä).

Toki voihan se olla, että kuukausien ajan on vesijohtovedessä ollut jotain "outoa" ja sitten se jokin "outo" on maagisesti poistunut, mutta taidan kallistua tuonne pähkinöiden ja soijamaidon puolelle.

Mutta.. jos nyt olisi niin, että kyse olisi pelkästään pähkinöistä (tai siis niiden sisältämästä ns. hyvälaatuisista rasvoista, olettaisin), niin se tarkoittaisi sitä, että kaikki perusverenkuvat mitä minulle on tehty ja joissa on mainittuna erilaisia rasva-arvojen lukemia sijoittuneena jollekin standardoidulle välille, niin sehän tarkoittaisi sitä, että koko perusverenkuva tutkimusvälineenä on typerä idea käytettäväksi - tässähän on kyse varsin "arkisista muutoksista", joihin osallistuu varsin hyvin, ainakin nimeltä, tunnettuja ainesosia eli rasvahappoja.

Jos kyse olisi vain soijamaitoon siirtymisestä, niin se herättäisi hiukan erilaista pohdittavaa kuin pähkinät, koska tuotteet, joissa on mainittu ainesosana "maitoproteiini" eivät kuitenkaan pilaa tätä nykyistä, ruoansulatuksen kannalta, hyvää tilaa. Mikä antaisi ymmärtää, ettei tässä ainakaan maitoproteiinien peptidien "karkailemisesta" olisi kyse.

Sentään, nyt kun ei ole niin tarpeen kiinnittää niin pedantisti huomiota siihen mitä syö, olen ottanut rohkeammin mukaan mm. kirjolohta, pakastevihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Lenkkeily tuntuu edelleen erittäin tarpeelliselta ja hyödylliseltä "elimistön saamiseksi käyntiin", mutta yleisterveyden kannalta kamalimmalta tuntuu lähinnä se, että.. on niin julmetun tylsää. Tarvinnee kiriä elämää hiukan kiinni.

Olipas kevyt olo aamuisella lenkkeilyllä. Oli jotenkin erityisen lataantunut olo, eikä olisi malttanut lopettaa kesken, mutta pitänee malttaa pitäytyä tietynlaisessa vaiheittaisuudessa. En taaskaan aivan ymmärrä sitä, miksi Valion kevytmaidon korvaaminen soijamaidolla tekee aina oloni jollain vaikeasti määritettävällä tavalla paremmaksi. Eihän Suomessa pitänyt olla tarvetta miettiä esim. sitä, että oliko ne maidon proteiinit tyyppiä A1 vai A2, mutta ehkeipä asia siihen liitykään. Jaksavuuslisää lienee tullut siitäkin, että eilen tuli syötyä extrana pari pikkupussia erilaisia pähkinöitä, pinjaminsiemeniä, kuivattujen hedelmien palasia ja rusinoita.

Ruokavalioon on tullut paljon muutoksia: kirjolohikiusaus poistettu listoilta (vaihtuu pian pelkkään kirjoloheen), puuro pois myös, omenoiden määrä on tuplaantunut, mustikoita ja muita marjoja menee useita kertoja päivässä, sianlihan tilalla on nyt kalkkunanjauhelihaa, vehnän osuus on vähentynyt makaroniannosten pienentämisen kautta, pellavansiemenleipä on vaihtunut tavallisen Fazerin vehnäpaahtoleipään ja proteiinipitoiset punaiset linssit ovat tulleet uutena mukaan (ei tarvitse liottaa, huuhtelee vain ensin ja hauduttaa sitten jonkin aikaa). Lisäksi monivitamiinitabletista tulee otettua pienempi annos ja Gerimax on vaihtunut toviksi ruusujuuritabletteihin. Pitänee tehdä tarkempi lista kaikesta sitten kunhan säätövaiheestä päästään tasausvaiheeseen.

Voisi olla aika viedä ruokavaliokokeiluja sellaisiin suuntiin, jossa yhdistyy sitä, mitä on aiemmin tullut opittua paleoruokavalion ajalta ja sitten jonkin verran jotain mitä mm. Quinoaa ja Viidakkomies suosittelevat. Viljoihin, proteiinilähteisiin, rasvoihin merkittävästi lisää huomiota. Entä entsyymien tuotettavuus? Maidonkin voisi kokeeksi vaihtaa johonkin muuhun ja täydentää vaihdokkia sopivilla ravintoaineiden lähteillä, jos on tarvis. Soijamaidossa muistelen alfalinoleenihapon ja linolihapon suhteen olleen jotakin teoriaa myötäilleen 1:5 per 100 g. Päivän mittaan lipiteltynä linolihappoa kertyisi varsin paljonkin, mutten ole aivan varma (ollenkaan varma), onko sillä miten suurta merkitystä minkään suhteen.